Kuolema teki Michael Jacksonista yhden vuorokoauden aikana pyhimyksen. Sadat miljoonat ihmiset surivat ja surevat edelleen näkyvästi supertähden pois menoa. Missä nämä kaikki ihmiset olivat piilossa ennen Michaelin kuolemaa? En ainakaan minä nähnyt kenenkään hurraavaan popin kuninkaan mahtavuutta kaduilla tai missään muuallakaan. Vain vannoutuneimmat fanit edes kehtasivat tunnustaa ihannoivansa Michaelia. Suuri yleisö oli jo ajat sitten hylännyt tuon oudon ja omalaatuisen muusta maailmasta melkein täydellisesti eristäytyneen megatähden. Kuolema teki Michaelin ihannoimisesta kuitenkin hetkessä yleisesti hyväksyttävää ja Miihkaeli tunnustettiin yleiseksi hyväntekijäksi joka ei tahtonut mitään muuta kuin luoda parempaa maailmaa.
Muutama tunti popin kuninkaan kuolemasta markkinakoneistot jylläsivät jo täysillä. Jokainen joka osaa haistaa rahan tiesi välittömästi, että nyt jos koskaan Michael Jacksonin nimi on keino ansaita rahaa. Levykauppojen perähyllyillä pölyttyneet Jackson levyt kaivettiin eturiviin näyville ja kadut täyttyivät krääsä myyjistä joista jokainen halusi “antaa” faneille mahdollisuuden surra idoliaan MJ paita päällä. Media ei muusta vuorokauteen uutisoinutkaan kuin Michael Jacksonista, menneestä loistosta, kuoleman mysteereistä ja tulevista massiivisista oikeustaisteluista popin kuninkaan perinnöstä.
Mutta mitä hittoa sitten tapahtui? Miten kuolematon voi yllättäen olla kuollut?
Michael ei koskaan oppinut elämään maailman asettamien rajojen ja sääntöjen mukaan. Tämä maailma oli ihan liian rajoittunut Michelille. Hän halusi luoda itselleen oman maailman jossa kykenisi elämää omien sääntöjensä mukaan. Elämän piilossa “tavalliselta” maailmalta. Michaelin ympärillä pyöri aina ihmisiä joiden ainut tarkoitus oli yksinomaan hyötyä popin kuninkaasta. Nämä vamppyyrit imivät itseensä kaiken sen mitä Michael Jackson nimellä vain sai maailmasta irti.
Mitä helvettiä Michaelin henkilökohtainen lääkäri mahtoi ajatella antaessaan tähdelle kuollettavan piikin särkylääkettä? Ei ainakaan mitään järjellistä. Yksi hyväksikäyttäjä muiden joukossa. Vai eikö kukaan Michaelin lähellä olevista uskaltanut sanoa Ei ja kieltää tähdeltä mitään. Toetutettiinko kaikki kuninkaan toiveet viimeistä pyyntöä myöten kyseenalaistamatta esimerkiksi suurta lääkkeiden käyttömäärää ja siitä aiheutuvia seurauksia? Kaikki kuitenkin Michaelin läheltä kertovat tietäneensä suuresta lääkkeiden väärinkäytöstä. Eikö kukaan muka kuitenkaan tehnyt asialle yhtään mitään? Se tuntuu oudolta.
Kukaan ei tiedä Michaelista täysin varmuudella mitään muuta kuin hänen nerokkaan musiikkinsa ja sen mitä hän halusi tuotannollaan ihmisilleen näyttää ja kertoa. Kaikki muu on mysteeri julkiselle yleisölle. Tuo mysteeri luultavasti levitellään nyt koko maailmalle kaikkine outouksineen ja mysteereineen. Mutta tarviiko meidän loppujen lopuksi tietää siitä yhtään enempää kuin nyt tiedetään? Jos medialta kysyy, vastaavat he luultavasti rahankiilto silmissä että “ihmisillä on oikeus tietää idolistaan enemmän”. Tällä kuolemalla tehdään rahaa paljon ja pitkään.
Michael tuskin saa levätä rauhassa vielä pitkään aikaan. Aika kultaa kuitenkin muistot ja Michaeli nousee pop taivaan korkeuksiin pyhimykseksi Elviksen ja Marilyn Monroen joukkoon. Kuolemasta tehtiin hieman salaperäinen (luultavasti tietoisesti) juuri tämän takia. Michelin huhutaan olleen kuollut jo kotona, mutta dramatiikkaa saatiin lisää kun vaatimalla vaadittiin Jacksonin viemistä sairallaan ja elvytyksen jatkamista tunti kausia. Internet hoiti lopun. Draama ja kohu oli valmiina.
Michael Jackson on jotain sellaista, jota suurempaa ei kenestäkään enää ikinä voi tulla.
Ei koskaan.
Michael Jackson oli ja tulee aina olemaan “King Of Pop“.
Voisiko se johtua siitä, että lapsena leikin useimmin siskojeni kanssa barbie nukeilla ja leikkiastiastoilla, kuin ikinä olin edes kiinnostunut auto ja sotaleikeistä? Kiinnostusta on aina enemmän ollut niin sanottuja tyttöjen leluja kohtaan, kuin mitään mikä yleensä koetaan enemmän poikien jutuiksi. Mikään ei ollut sen mahtavampaa kuin pukea pieniä nukkeja mitä kauniimmilla vaatteilla. En ole koskaan ollut muistaakseni muksuna kiinnostunut mistään poikien jutuista toden teolla. Ehdottomasti kaikkein parasta oli pukeutua mitä ihmeellisimpiin vetimiin ja äidin korkokenkiin, sekä leikkiä kotia muiden poikien kanssa. Itse olin niissä kotileikeissä aina perheen äiti.
Nyt kun asian kirjoittaa itselleen näkyviin, niin ei ole varmaan ollut mitenkään epäselvää niille jotka asian huomasivat tämän pojan seksuaalinen suuntautuminen. Vaikka se itselle on ollut välillä tuskien taivalta, ei se ehkä sitten kuitenkaan niin näkymätöntä ole muulle maailmalle ollut.
Teksin innoittajana toimi TV1 Prisma: Miten minusta tuli minä? -ohjelma
