Turvallisesti piilossa

Uusi suhde pysyy ulkopuolisten mielenkiinnon ulottumattomissa ainoastaan tietyn aikaa. Jossain vaiheessa ne (muut ihmiset) vaan näköjään ryhtyy kyselemään ja ääneen pohtimaan missä aikani oikein vietän. Ilmeisesti normaaleista rutiineista poikkeaminen pidemmän aikaa ja mysteeriset “katoamiset” näköpiiristä eivät jää kuitenkaan huomaamatta muilta. Niin jo toivoin, että tää voisi mennä paljon kauemmin ihan vaan näin meidän juttuna.

Ihmisillä kun tuppaa olla sitten tapana jossain vaiheessa laukoa omia mielipiteitään asioista. Asoista joita en välttämättä halua juuri nyt kuulla. Ei nyt. Ei tällä kertaa. Tässä oli vähä niin kuin tarkoitus, että tää on mun elämä ja muilla olisi omansa. Älkää tunkeko nokkaanne nyt tähän juttuu lainkaan. Teidän nokkailunne lisäksi tässä on nyt muutenkin ihan tarpeeksi asoita pohdittavana.

Meillä on olemassa sopimus, että asiat eivät saa mennä kuitenkaan liian syvällisiksi. On oltava tilaa elää ja hengittää. Luomalla luottamuksellisen suhteen voi kumpikin mennä aika lailla mielin määrin. Kunhan siis vain luottamus on kunnossa. Molemmin puolin. Ei mitään vakavia “ikuisuuksia omasi” lupauksia. Koskaan, ei koskaan voi tietää mitä vastaan tulee. Enkä muutenkaan ainakaan itse ole täysin varma siitä mitä tunnen ja mitkä tunteista ovat vain ihastumisen huumaa.

Silti. Kaikesta sovitusta huolimatta. Joku nyt olettaa jo ihan ihan liikaa. Ja tuntuu ryhtyvän odottamaan mahdottomuuksia liian pian. Ihan liian pian. Niin ei ollut puhe. Mä en ainakaan ole luvannut mitään ja olen mielestäni tehnyt sen erittäin selväksi. Jotenkin tässä nyt kuitenkin epäilyttää, ettei viesti sitten kuitenkaan mennyt perille saakka.

Ei saa silti ymmärtää väärin. Kaikki on ihanaa. Hän on ihana. Mutta jokin askarruttaa…