Jos joskus on ollut aikoja, ettei oikeasti ole ollut mitään tekemistä, niin nyt on kyllä toisin. Ei minkäänlaista aikaa edes pysähtyä hetkeksi miettimään hiukan pidempään mihin päin onkaan menossa.
Enkä edes ymmärrä miten olen ajautunut tällaiseen tilanteeseen.
Liian paljon tapahtuu ihan liian pienessä ajassa, ja koko ajan joku tahtoo jotain. Jatkuva riittämättömyyden tunne pukkaa päälle. En yksinkertaisesti pysty siihen kaikkeen mitä ihmiset multa haluavat.
Ja vaikka menen ja tulen minkä ehdin, niin tuntuu että olen hylännyt juuri sen ihmisen joka eniten tarvitsisi huomiota. Sen kaikkein pienimmän. En vain ehdi antamaan omasta ajastani edes sitä pienintä hetkeä niin usein kuin haluasin.
Se asia vaivaa ihan vitusti ja syyllistää.
Tiedän mitä halua ja tiedän kuinka se saavutetaan. Silti ahdistaa ihan saakelin paljon, koska en ole kuitenkaan ihan varma mitä nyt olen tekemässä.
Päällimmäisenä on koko ajan tunne, että päin persettä menee kuitenkin. Teki sitten mitä tahansa loppupeleissä.
Ei siis vaan hymyilytä tai ole muutenkaan mitenkään positiivinen olotila. Ei vaan ole. Enkä usko että ihan hetkeen sellaista on näkyvissäkään.
Yhä useampi ihminen rupeaa ärsyttämään päivä päivältä hiukan enemmän. Kaikki pienetkin asiat syö mieltä ja vituttavat koko ajan enemmän ja enemmän.
Hetkittäin tekee mieli yksikertaisesti huutaa.
Kaikista eniten kun nyt vaan toivoisin voivani olla ihan yksin. Rauhassa.
Eikä vaan just nyt. Vaan aina. Jatkuvasti.
Ajatukset on niin sekavia, ei tästä kukaan ota selvää.
5 kommenttia toistaiseksi
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Toivottavasti onni tai suopea kohtalo antaa sinulle pian edes pienen hetken hengähtää ja tarkistaa suuntasi. Sitä odottaessa toivon, että voimasi riittävät elämän pyörityksessä.
Kommentti�Kommentit kirjoittanut elisa Keskiviikko @ 12:15Sun tartteis nyt saada se pikkuinen reppuselkään ja lähteä viikonloppuvapaalle. Ihan vaan kahdestaan. Ilman muita ihmisiä, ilman viinaa ja viihdettä.
Tiedän tuon tunteen, kun jokainen haluaa jotain. Sen tosin opin, että eivät ne aina oikeasti vaadi jotain, vaan usein sen kehittää itse omassa päässään. Velvollisuudentunnossaan. Kun pitäisi olla niin hyvä, itselleen ja muille. Että jokainen olisi tyytyväinen.
Koita jaksaa.
Kommentti�Kommentit kirjoittanut torso Keskiviikko @ 19:39Tiedän sen tunteen, kun on niin väsynyt kaikkeen, varsinkin ihmisiin, että tekisi mieli vain huutaa tai itkeä komerossa. Silloin pitäisi vain repäistä itsensä irti. Ei yksi ihminen riitä kaikkeen.
Kommentti�Kommentit kirjoittanut Helena S. Tiistai @ 21:18Tää on sun elämä, muut on siinä sivuroolissa ja sä niiden elämässä, sivuroolissa. Ihmiset, joille sun pitää olla lojaali on sinä, sun lapset ja ne ihmiset jotka on sun lapsille tärkeitä (jos ei ole lapsia niine läimet jne.). Mutta enitens un pitää olla lojali itsellesi, koska vasta sitten sä pystyt olemaan sitä muille.
Miten voi olla muille, jos kusee oman elämänsä päähenkilön, jota ilman sitä elämää ei edes olisi (eli ittensä)?
Tällä vaan sitä, että pysähdy, sulje muut ja se joka on todella tärkeä, sulkeudu sen kanssa ja jätä muu maailma takse. Ladatkaa akut, painukaa jonnekkin korpeen, sulje puhelin, netti. Ja nauti vaan, siitä että aurinko nousee, ilma on kirpee ja lehdet tuoksuu.
Jaksuja. Ja jos ei muuta, mee peiton alle, pure tyynyä ja hakkaa patjaan koko elämän kurjuus
Kommentti�Kommentit kirjoittanut pipsa Lauantai @ 0:10Tiedostan omalla olemuksellani vieväni tällä htekellä ympärilläni olevienkin ihmisten elämänilon.
Siispä välttelen kaikkia.
Kommentti�Kommentit kirjoittanut Mies Kaapissa Keskiviikko @ 17:54