Elämä tuntuu joskus vaan niin pirun epäreilulta. Oon ihan varma, että elämä nauraa paskasta nauruaan kun saa kiusata pientä ihmistä aina kun siihen vain löytyy tilaisuus. Ja ihmisraukat luulee että elämällä olisi vielä jotain tarkoitustakin. Ja jotkut jopa yrittävät löytääkin sellaista. Siis sitä elämän tarkoitusta. Vai etsittiinkö siinä elämälle sisältöä. Hmmm. Anyway.
Älkää turhaan etsikö. Se on tässä ja nyt, vain tämä hetki ja tämä elämä. Mitään muuta on turha odottaa, ei pilvilinnoja tai sitä toistakaan vaihtoehtoa. Sä oot vain se mitä sä oot. Ja sitten ku tää päättyy niin, sä et oo enää mitään. Muisto korkeintaan. Sekin on asia mikä haalistuu ajan myötä ja jossain vaiheessa kukaan ei vaan enää edes muista sua. Mitä sä sitten oot? (tää nyt ei liittynyt aiheeseen)
Tapasin ihmisen joka on oikeesti hyvä tyyppi. En voi oikein edes uskoa sitä todeksi. Mutta niin se vain on. Sellaisiakin ihmisiä löytyy. Ja todellakin ihan yks kaks yllättäen. Sitten mukaan kuvioihin astuu elämä. Juuri kun löytää jotain, niin elämä vie sen jonnekkin muualle. Voi damn. Se muuttaa pois. Kauas pois. Miks mä en voinut löytää sitä jo vaikka vuosi sitten, kun se ei vielä ollut lähtemässä mihinkään. Miks ihmeessä elämä saattoi meidän polut yhteen vasta nyt, ihan liian myöhään. Hyviä tyyppejä on vaan niin harvassa.
Vaikea tunnetila. Tekee mieli hyppiä riemusta ja samalla vituttaa niin saatanasti.
Ei kommentteja vielä toistaiseksi
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
