Pohdin miten minun pitäisi itseni määritellä, kun kysytään kuinka kokenut olen miesten välisessä seksissä. En nyt ainakaan ole mikään jakorasia koska kaikesta ei ole vielä edes tullut hankittua sitä kokemusta, mutta en oikein täysin kokematon untuvikkokaan.
Mikä kaikki lasketaan seksiksi joka kartuttaa kokemusta. Onko käteenveto jo kokemusta? Jos on niin silloin löytyy kokemusta kyllä, mutta niin löytyy luultavasti jokaiselta mieheltä. Joten seksiä itsensä kanssa tuskin lasketaan arvoasteikossa järin korkealle, kun puhutaan kokemuksesta.
Entäs käteenveto toiselle? Joidenkin mielestä se on seksiä, toisen mielestä se on vasta esileikkiä eikä sitä lasketa. Suihinotot varmaan saa laskea mukaan, niin saadut kuin annetutkin. Entäs nuoleminen, hyväily, hierominen ja kaikki muu.
Ilmoitetaanko kokemus partnereiden määrässä yhteensä, per päivä, kuukaudessa, vuodessa vai miten? Riittääkö sanallinen määre vai tarviiko antaa eksakteja lukuja?
Lasketaanko useampi kerta yhden partenerin kanssa yhdeksi kokemukseksi, vai saako siitä useamman pisteen? Onko arvoasteikossa kolmekymmentä panoa yhden kanssa parempi, kuin yksi pano kolmenkymmenen eri kundin kanssa?
Jos kokemusta on jossain vaiheessa hankittu yhden mielestä kunnioitettava määrä, niin joku toinen luultavammin pitää jo ihan huorana. Joillekkin tämä tieto varmaan auttaa tekemään ratkaisuja, itselleni ei ehkä niinkään. Ei vähän kokemusta tarkoita missään tilanteessa ainakaan samaa kuin turvallisuus. Yhtä hyvin se jolla on vähän, kuin sekin jolla on enemmän, saattaa kantaa mukanaan jotain miltä tulee suojautua.
Näin se vaan menee, että ensin tutustutaan ja vaihdetaan ajatuksia, jos jokin loksahtaa kohdalleen niin sitten tavataan. Jos edelleen asiat osuu kohdalleen saatetaan tavata uudelleen ja homma etenee omalla painollaan.
Jos ensitapaamisen jälkeen pukkaa viestiä viestin perään, niin meikäläinen useimmiten vetäytyy askeleen taaksepäin. Mikäli yhteydenottoja pukkaa edelleen liian tiiviiseen tahtiin, niin luultavammin peräännyn ja lopulta jätän vastaamatta kokonaan. Ei siitä ole syytä loukkaantua, se nyt vaan on niin. Toinen osapuoli saattaa muuten olla virheetön, mutta tunkee päälle kuin höyryjuna. Liian päällekäyvät ihmiset ahdistavat.
Välillä yhteydenotot vain hiipuvat yksinkertaisesti siitä syystä, ettei yhteistä säveltä tunnu löytyvän. Joskus viestejä tulee ja menee useamman tyypin kanssa yhtä aikaa, ja silloin osa vain jää vähemmälle ja lopulta yhteydenpito vain loppuu. Sellaistakin nyt vaan sattuu välillä.
Toisilla meistä on kiire edetä asioissa, kun taas omasta mielestäni koko prosessiin pitää käyttää aikaa. Niillä joilla on kiire, on useimmiten vain pano mielessä. Toiset meistä haluaisi ehkä löytää seksikumppanin lisäksi jotain muutakin. Jos siis kieltäydyn pikapanosta, niin ei siitäkään auttausi ottaa nokkiinsa. Saatat silti olla syötävän hyvän näköinen.
Toiset ymmärtävät vähemmällä, jotkut ei tunnu tajuavan lainkaan. Vaikka sanoisi kuinka suoraan ettei homma nyt toimi, niin tyypit vaan jatkavat viesteillä pommittelua ja ehdotteluja. Silloin ei todellakaan ole syytä vetää herneitä nenään, kun joutuu sanomaan ahdistelijoille tylystikkin että kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Ihmisten ei pitäisi olla niin pirun herkkänahkaisia.
Tunteenpurkausta sävytti Mor ve Ötesin kappale ‘Deli‘. Ei pienintä hajuakaan mistä siinä lauletaan, mutta biisi on upea ja kuulostaa hyvältä.
Luin jostain kuinka homot ovat muotitietoisia, trendien edelläkävijöitä, avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Homoilla on hyvä maku sisustuksessa, taiteessa, musiikissa, ruoassa jne jne…
Pidän itseäni homona. Mutta en todellakaan tiedä muodista mitään. Yleensä omaksun kaiken uuden hieman liian myöhään jolloin se on jo out. Sisustaminen on kivaa, mutta en mä sitäkään osaa tehdä. Taide, voi ei. Suvaitsevainen olen olevinaan, mutta omaan paljon ennakkoluuloja ja joissakin asioissa koen olevani erittäin ahdasmielinen. Hyvästä ruuasta tykkään tietty, mutta kukapa ei.
Tuon kuvauksen mukaan meikäläinen on jotain ihan muuta kuin homo.
En ole koskaan onnistunut nauttimaan todella suuseksistä saavana osapuolena. Enemmänkin tulee aina sellainen epävarma “nyt se touhuaa jotain siellä” olotila, kun toinen nuoleskelee vehkeitäni siellä alapäässä ja en oikein tiedä miten siinä sitten pitäisi olla. Nauttia siinä varmaan kuuluisi, mutta jos päässä pyörii enemmän vaivautuneita ajatuksia kuin nautintoon keskittymistä ei se järin taivaalliselta tunnu.
Usein jos joku ottaa itseltäni suihin, niin tulee tapahtuman aikana hieman yksinäinen olo. Vähä sellainen “Hei mä oon täällä, haloo! Kuinka kauan meinaat lutkutella siellä yksinäsi?” Teksisi mieli huhuilla, että lopeta jo ja tuu tänne välillä. Ja usein ohjaankin tapahtuman hyvin nopeasti päätökseen repimällä kumppanin pois maiskuttelemasta vehkeitäni.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö saisi orgasmia suuseksistä. Se ei ole ongelma, sillä fyysisenä nautinnon tuojana suuseksi toimii vallan mainiosti. Mutta jokin siinä kuitenkin jää vajaaksi. Suuseksin antaminen toiselle on kuitenkin täysin eri asia, koska yleensäkin seksissä haluan tuottaa toiselle mahdollisimman nautinnollisen olotilan ja tehdä kaikkeni jotta kumppani saa orgasmin ja vähän enemmänkin jos mahdollista. Osa omasta nautinnostani tulee nimen omaan siitä, että saa tuottaa mielihyvää toiselle.
Viimeistään siinä vaiheessa mitta täyttyy, jos kaveri ottaa kassit käsittelyynsä ja imaisee ne suuhunsa. Tapahtuma saa aikaiseksi aina reaktion jossa nappaan kundia niskasta kiinni ja annan ymmärtää, että eiköhän tuo imeskely riitä jo.
Luultavasti on olemassa hyvää suuseksiä ja sitten erinomaisia suihin ottoja. En lainkaan usko, että itse osaan antaa järin taivaallisia mittasuhteita saavuttavaa suuseksiä, mutta ei ne kyllä kaikki muutkaan aina tiedä mitä ovat tekemässä.
Aihe: Elämä
Harvoin tapaa uuden ihmisen jonka ajatusmaailma liikkuu täsmälleen samalla aaltopituudella kuin oma päänuppi raksuttelee. Sitten kun tällainen kohtaaminen tapahtuu, niin aika menee kuin siivillä eikä sen toivoisi koskaan päättyvän. Kuitenkin päivä loppuu aikanaan ja paljon jää vielä sanomatta.
Huokaus…
Kaksi edeltänyttä päivää on kulunut siivouksen parissa. Mokoma vappu kun pääsi venähtämään useamman päivän mittaiseksi juhlinnaksi, niin jäljetkin ovat sen mukaiset. Rentouttavaa ja huoletonta menoa sisältänyt liki viisi päivää (yötä) kestänyt juhlinta tuli tarpeeseen. Eilen olotila ei vielä ollut järin rentoutunut vaan paremminkin järkyttävän fyyssien kiputilan ja henkisen morkkiksen sekoitus. Tänään on jo kevyempi olotila myös mieleltä. Kevätkin on sitten virallisesti vastaanotettu.
Jos siivouksesta jotain positiivista etsii, niin tyhjien pullojen raahaaminen palautusautomaatille toi sentään pikkuropoja takaisin juhlintaan upotetusta omaisuudesta. Asuntokin on taas puhdas ja raikas. Hetken luulin jo ettei kaiken sen sekasotkun keskeltä voi löytyä mitään, mutta sieltä se lopulta paljastui. Oma koti.
Kyllä taas jaksaa porskuttaa eteenpäin kummasti kun on nollannut tilanteen päänupissa. Kevätmasennuskaan ei enää vaivaa. Antaa auringon vaan paistaa. Mikäli huomenna on aurinkoinen kevätpäivä ajattelin mennä kulutamaan loputkin vähäiset rahnat tililtä ja shoppailla kesävaatteita. Eletään loppukuu sitten vaikka pyhällä hengellä.
Seuraavaa tilipäivää odotellessa.
