Miksi ihmeessä miehillä pitää kasvaa karvoja. Partakarvoista viis, mikään ei oo seksikkäämpää kuin parran sänki, mutta kun pusikkoa tunkee kainaloista, sääristä ja persvaostakin. Kesä tulossa ja jotta kehtaa rannalla aurinkoisella ilmalla kekkuloida täytyy kiinnittää huomiota jokaisen puskaan mikä pilkottaa. Karvotuksen jatkuva siistinä pitäminen on aina oma operaationsa. Partavaahtoon ja mach3:seen kyllästyneenä aattelin kokeilla jotain muuta ja ostaa pläjäytin markkinoinnin uhrina bodygroomin. Mach3:sen vieminen kassien lähelle on aina muutenkin saanut ihoni hieman kananlihalle.
Ei miesten karvoissa sinällään mitään vikaa ole. Siisti karvoitus miehellä on ok, mutta esimerkiksi ylipitkät muutaman sentin mittaiset nännien ympärillä kasvavat huituvat on typerän näköiset. Tuuhea persvakokarvoituskaan ei herätä järin suuria intohimoja. Kainalot pitää jo hygieniasyystä ajella säännöllisesti ainakin sängeksi, jos ei sitten ihan paljaaksi.
Alapään sheivaus kokonaan paljaaksi ei ole muutaman kokeilukerran jälkeen enää tullut edes mieleen. Varsinkin se sietämätön kutina raastaa hermoja, kun karvat kasvavat takaisin. Koko ajan ei voi olla rapsuttelemassakaan vaikka kuinka kutiaa. Ja kyllä se on niin, että miehet jotka ajaa alapäänsä täysin kaljuksi näyttävät jotenkin… hmm… no miettikää karvatonta kissaa. Ei ei ei. Ja varsinkin hieman pulskemmat kundit kaljuine heppeineen ovat huvittavia näkyjä.
Itse ajelen karvoitukset sentin pituiseksi kalun, kassien ja pepun ympäriltä. Ja ne haituvat nännien ympäriltä veks tottakai. Bodygroomilla homma kävi kätevämmin kuin koskaan aikaisemmin.
Ainakin jossain päin maailmaa ihmiset uskaltavat avoimesti esittää omat ahdasmieliset asenteensa. Euroviisuthan on tunnetusti “homojen hommaa” joten asennevammaisten kohteena erittäin helppo maalitaulu.
Sydsvenskan-lehti kertoo, että äärioikeiston Obraz-liikkeen Belgradin osaston johtaja on uhannut väkivallalla kaikkia, jotka näyttävät homoseksuaalisuutensa avoimesti Belgradin Euroviisuissa.
- Emme välitä mitä ihmiset tekevät kotonaan tai klubeilla, mutta meidän lastemme ei tarvitse sitä katsella, johtaja Damir Grbic julisti lehdessä.
Kumpi sitten on parempi. Näytellä julkisuudessa erillaisuuden hyväksyvää ja antaa pimeillä kujilla turpaan? Vai ihan rehellisesti kertoa mätkivänsä kuonoon ja sitten myös tehdä niin? Ei voi ainakaan syyttää tekopyhyydestä.
Sano mitä ajattelet ja pidä kiinni siitä.
Aihe: Elämä
Piristävää ja menevää musiikkia tylsääkin tylsempään sunnuntai iltaan.
Mistä tietää millon ystävyys muuttuu rakkaudeksi, tai milloin rakkaus onkin vain ystävyyttä? Voiko ystävien välillä olla fyysistä läheisyyttä ilman, että kumpikaan ei erehdy luulemaan kyseessä olevan rakkautta? Enkä tarkoita tällä seksiä vaan muuta fyysistä kosketusta, kuten hieman liian pitkää halausta, tai viatonta suukkoa joka kestää juuri hieman liian kauan. Yleensäkin koskettelua joka menee ehkä hieman jonkun näkymättömän rajan yli. Vai onko sellaista rajaa olemassakaan?
Niin paljon kysymyksiä. Tähän on oltava joku opaskirja olemassa, “Love For Dummies” kenties. Kuulukohan se kirjaston valikoimaan.
Toiset odottivat (ehkä odottavat edelleen) että olympialaisten järejstäminen kiinassa tulisi parantamaan maan ihmisoikeuksia. Joidenkin mielestä ihmisoikeuksia ja urheilua ei pitäisi sotkea mitenkään keskenään. Urheilijoita ei kuulemma pitäisi “rangaista” politikoimalla olympialaisia, vaan antaa mahdollisuus puhtaasti urheilulle. Toisiasiahan on, että ihmisoikeudet eivät kiinassa ole samalla tasolla mihin länsimaissa on totuttu, mutta tuskin yksi urheilutapahtuma tähän tuo lyhyellä aikavälillä muutoksia. Näkyvyyttä mediassa ehkä, ja sen mukaan pidemmällä tähtäimellä myös positiivisia tuloksia.
Olympialiikkeen omien arvojen mukaan olympialaisten tulee edistää rauhanomaista yhteiskuntaa, joka korostaa ihmisarvon säilyttämistä. – Amnesty International
Kiina toteuttaa aatetta käskemällä poliisin tukahduttaa mielenilmaukset ampumalla mielenosoittajia kumiluodeilla (ehkä oikeillakin). Virallinen media kertoo varoituslaukauksista ja muutamista loukkaantuneista, vapaa media puhuu sadoista loukkaantuneista ja jopa kuolemista.
Tulevat kuukaudet koko muu maailma seuraa mitä kiinassa tapahtuu. Mutta entä kun kisat ovat ohi? Sulkeeko muu maailma jälleen silmänsä?
Aihe: Toisten elämä
Ne puhuu kaikesta aina “me” muodossa. Ne kulkee joka paikkaan yhdessä. Ne on aina keskenään samaa mieltä. Ne on menossa yhdessä, tulossa yhdessä tai muuten vain yhdessä. Kumpikaan niistä ei suoriudu edes kauppareissusta ellei toinen ole mukana tukena ja turvana. Ne on nähty ostamassa kioskilta yhtä tupakka askia yhdessä, parina. Niitä ei yksinkertaisesti koskaan näe yksinään missään. Luultavasti ne käy vessassakin kahdestaan.
Ei siinä sinänsä mitään. Mutta kun se toinen osapuoli on yksi ärsyttävimmistä olennoista mitä koskaan olen tavannut. Ja jos haluisikin tavata vain toista, niin se ei vain onnistu. Sillä on itsestään selvyys että ne on molemmat aina läsnä. Se ärsyttää.
Viikonloppuna parin miespuolisko väkästi jotain autollensa autotallissa, niin siinä se naikkonen notku vierellä ja “osallistui” tapahtumaan. Se akka ei voinu edes lähteä kahvia keittämään ennen kuin mieskin oli valmis siirtymään talon puolelle. On se niin lutusta.
Se on tää kevät.
