Aihe: Elämä
Aina ajoittain elämä vie mukanaan semmoista vauhtia, ettei oikein ehdi pysähtyä miettimään mitä onkaan oikein tekemässä. Viime aikoina on duunin puolesta ollut sen verran tapahtumarikasta toimintaa, ettei ole ollut aikaa millekkään muulle. Pitäisi varmaan opetella sanomaan useammin tiukasti ei sen sijaan, että lähtee mukaan kaiken maailman projektiryhmiin. Mielenkiintoa löytyy itse hommia kohtaan, mutta itseni tuntien tiedän että valtava alkuinnostus saattaa lopahtaa hyvinkin yllättäen kuin seinään. Ja sen jälkeen kaikki on yhtä takkuamista. No nyt kun on kuitenkin lähtenyt mukaan niin kait se on vain jotenkin pyrittävä pitämään mielenkiinto yllä. Projektiluontoisissa hommissa on kuitenkin se hyvä puoli, että jossain vaiheessa ne aina päättyy eivätkä jatku loputtomiin. Ellei kohdalle satu sitten joku ikuisuusprojekti joka ei etene sitten mihinkään.
4 Kommenttia toistaiseksi
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Vauhtisokeus on vähän salakavala ilmiö, se pimittää elämisen arvot.
Kommentti luonut kalle san Lauantai @ 4:51Kun pahin vauhti on päällä, saattaa priorisointi huomaamatta olla täysin eri, kuin mitä kuvittelee itsellään olevan.
Työ, Kaverit, Harrastukset, Perhe, jne.
Pitää olla toisi hyviä ystäviä, jos ne vielä vuosien jälkeen jaksavat “olla ystäviä” jos yhteydenpito on mallia joulukortti.
Kokemuksesta voin sanoa, että 12 tuntiset työpäivät, vaikka kuinka mielenkiintoiset, vaikka saisi CV:hen komeita merkintöjä, vaikka saisi “kohtuullisen” rahallisen kovauksen, niin perheen/ystävien laiminlyönti kostautuu.
Lapset ja ystävätkin vaativat 100%:sta huomiota silloin kun heidän kanssaan ehtii olemaan. Kun vauhtisokeus on päällä, niin valitettavasti ne projektit pyörivät mielessä 24h.
Vauhtisokeudesta voin kertoa, että se aiheuttaa vieraantuneita lapsia ja kylmiä öitä.
Kirjoitat asiaa. Tällä viikolla duunipäivät on todellakin venyneet 12 tuntisiksi, eikä helpotusta asiaan tuo vielä ensi viikkokaan. Aikataulut on sen verran tiukkoja ettei muuta vaihtoehtoa oikeastaan ole. Aikataulujen kireyden vuoksi joudun käyttämään huomisen sunnuntainkin töihin.
Mutta kuten kirjoitit, jostain se aika on pois mikä töihin kuluu. Mutta tämä on vain projekti joka helpottaa aikanaan. Perjantaina juuri saatiin prosun aikataulut tarkennettua sen verran, että maaliskuun lopussa homman pitäisi siirtyä käytäntöön. Sitten hommat tehdäänkin taas normi työajan puitteissa. Ainakin elän siinä uskossa.
Kommentti luonut Mies Kaapissa Lauantai @ 20:00Lohdukkeeksi haluan sanoa, että kaapissa on jännittävämpää kuin julkihomona. Julkihomouden ainoa jännitys on siinä, tuleeko turpiin vai ei, ja menettääkö työpaikkansa vai ei. Kaappiudessa on kielletyn hedelmän viehätys.
Itse en halunnut pysyä kaappikinkynä (työpaikkaa lukuunottamatta), mutta välillä kadun avoimuuttani. Ahdasmielisyyttä löytyy yllättäviltä tahoilta. Biseksuaalisuutta en halua julkistaa, koska heteronaiset alkavat pelätä. Mutta kyllä homo aina homon tunnistaa ja heitähän on kaapit täynnä…
Kommentti luonut Nightvision Tiistai @ 16:47Onhan se myös niin, että salaisuuksien varjo luo kaksoiselämään myös joitain jännitteitä. Jos ei muuta niin paljastumisen pelon.
Kommentti luonut Mies Kaapissa Maanantai @ 20:46