Juuri sellainen päivä, että duuni maistui pakkopullalta. Tarvisi varmaan löytää joku varakas vanhempi, tai miksi ei nuorempikin mieshenkilö, joka haluaisi kustantaa elämäntyylini jotta voisin jättää duunissa käymisen pois päiväjärjestyksestä edes hetkeksi.
Mikäs siinä olisi antaa välillä hieman huomiota ja hellyyttä, ja vastineeksi toinen osapuoli maksaisi laskut ja muut juoksevat kulut. Kenties vielä silloin tällöin hukuttaisi ylellisiin huomionosoituksiin. Ulkomaanmatka voisi piristää kummasti. Vähänkö olis helppoo. Voisi haistattaa leipäduunille vitut. Siinä vaan sitten oleilisi ja nauttisi elämästä. Jonkun toisen kustannuksella.
Olisihan sekin yksi ratkaisu, kun työnteko tuntuu puulta. Ei sillä ettenkö tykkäsi tehdä nykyistä työtäni. Mutta välillä se työympäristö, työkaverit, asiakkaat, pomot ja kaikki mikä siihen kiinteästi liittyy vituttaa aivan suunnattomasti.
Tämä tiestysti tekisi minusta mieshuoran, mutta ammatti se olisi sekin.
3 kommenttia toistaiseksi
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Tuttu tunne, veli!
Kommentti�Kommentit kirjoittanut mc Tiistai @ 22:37Itsetunnolle lottovoitto olisi parempi, mutta varakas mies on varmaankin helpompi löytää.
Kommentti�Kommentit kirjoittanut elisa Torstai @ 19:05Niinpä, lottovoittoa on jo yritetty. Turhaan.
Kommentti�Kommentit kirjoittanut turvassa Torstai @ 23:17