Onnistuneesti muutaman päivän jäljiltä on unirytmi niin kyllä sekaisin. Viikonlopun aikana kertyneillä parin tunnin yöunilla ei meinannu jaksaa pysyä hereillä työpaikalla. Kun on itse väsynyt ja uupunut kiristyy töissä hermot ja tulee tiuskittua turhastakin. Onnistuneesti kuitenkin sinnittelin koko päivän hereillä, etten sortunut päivänokosille heti kotiin päästyäni. Mitkä toisaalta olisivat mukavasti piristäneet ja samalla luultavasti viivyttäneet taas nukkumattia. Päätä särkee armottomasti.
Ennen jaksoi paremmin pienillä yöunilla, eikä se olisi heti vaikuttanut seuraavan päivän työvireeseen. Tai sitten aika on kullannut jo nekin muistot.
Toivottavasti kohta kuitenkin onnistuu nukahtaminen ongelmitta. Koska tiedän, että kun liikaa asettaa odotuksia nukahtamiselle, tulee koko yöstä levoton eikä Mattia todellakaan näy.
Eniten vituttaa siinä vaiheessa, kun aamulehti kolahtaa postiluuksta, eikä siihen mennessä ole kertaakaan onnistunut ummistamaan silmiään. Päässä pyörii vain vitutus siitä, että muutaman tunnin kuluttua pitää jo nousta taas jalkeille.
Ilman kunnon yöunia ei huomenna ole todellakaan kivaa. Tiedän olevani kärttyinen ja kiukkuinen kaikille, ja ihan kaikesta. Kaikessa herttaisuudessani.
Ei kommentteja vielä toistaiseksi
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
