Turvallisesti piilossa

Työkaverit ovat taas saaneet päähänsä loistoidean. Haluavat, että lähden huomenna heidän kanssaan heterotanssiravintolaan “naisenhakuun”. Voi ei. Kohteena heidän mukaansa on sellainen paikka, että sieltä saa. On kuulemma semmosta karjaa aina paikalla, joka tieten tahtoen nimenomaan jopa etsii itselleen seksiseuraa. Epätoivoisia eronneita ja karanneita keski-iän saavuttaneita naisihmeisiä. Tuo tieten tahtoen tapahtuva seksiseuran hakeminen taitaa kuitenkin olla vain työkavereiden ihan oma näkemys kyseisen tanssiravintolan naisasiakaskunnasta.

Paniikissa kun siihen hätään en sitten mitään hyvää tekosyytä keksinyt, lupauduin vastahakoisesti lähtemään mukaan. Se on sitten kait löydettävä joku harakka kylkeen edes tuon yhden illan ajaksi, jotta saa jatkossa edes hetken olla rauhassa näiltä paritusyrityksiltä. Ja mikä sitä paremmin kiillottaisi tuota julkista heterokuvaa, kuin hätäinen ja näkyvä naisseikkailu.

Tarvii ottaa hiukan estoja purkamaan ihan rehellistä viinaa niin eiköhän siitä illasta hengissä selvitä. Tässä kerran kun vain menin tekemään jotain vastaavaa oli lopputulos hiukan kaoottinen. Tapaus johti hieman liian pitkälle ja suostuin tapailemaan naista sitten muutaman kerran jälkikäteenkin. Kun omat tarkoitusperät suhteelle olivat eri maailmasta kuin naikkosen, aiheutti suhteen katkaiseminen jokseenkin kiusaantuneita tilanteita.

Kun naikkonen ei lopulta yksinkertaisesti suostunut ymmärtämään suoraa puhetta ettei hommasta tule mitään sen enempää, meni homma ihan överiksi. Typykkä sai sitten eräänä viikonloppuna viinahuuruissaan omasta mielestään loistoidean. Aamuyöllä siinä neljän pintaan ravintoloiden sulkeuduttua konttasi hän oveni taakse rämpyttämään ovikelloa ja vuodattamaan rakkauden tunnustuksiaan postiluukun kautta. Kovasti hän tahtoi keskustella vielä meidän suhteesta. Sinnikäs oli, se pitää tunnustaa.

Mikäs siinä sitten muu auttoi kuin keskustella. Ei vaan enää siinä vaiheessa neidin jalat kantaneet niin paljon jotta korkokengissään ja leningissään olisi päässy edes kunnolla tolpilleen. Siinä sitten kului tovi jos toinenkin jutellen ovenraossa naapureiden iloksi. Lopulta sain kuitenkin tämän uskomaan ettei täältä yöpaikkaa herunut ja suostuteltua kotimatkalle. Tilasin taksin ja taksikuskin ystävällisellä avustuksella kirjaimellisesti kannoimme neidin sinne auton kyytiin.

Ei enää ikinä sellaista, toivottavasti.