Naisellisuus ei ainakaan ole miehessä se, joka meikäläisessä ensimmäisenä kiinnostuksen herättää. Jonkin asteinen tyttömäisyys on ihan ok, mutta tyystin neitimäisesti käyttäytyvät kundit herättävät korkeintaan huvittavuutta. Ei niitä kukaan voi ottaa koskaan vakavasti.
Valtamediassa homot esitetään aina jonkin asteisina naminamipusipusihalihali ihquina tyyppeinä jotka tietävät nykymuodista ja trendeistä kaiken ja se on heille kaikki kaikessa. Doh. Typerä mielikuva. Eihän kukaan voi oikeasti olla edes sellainen trendipelle.
Miehen pitää ensisijaisesti olla nimenomaan Mies. Ei tietenkään mikään ylimacho, ylipumpattu karvainen ihaskimppu jolla ei toimi aivojen lisäksi mikään muukaan elin. Loppupeleissä sillä hauiksen koolla, pepun kiinteydellä, kalun koolla tai sinisillä silmillä ei ole mitään merkitystä jos muu paketti on tyhjä. Voihan mainituista avuista tietty hetken iloa olla, mutta pitemmän päälle luultavasti rupeaa maistumaan puulta.
Unelmamiehen pitää olla sellainen ihan sopusuhtainen, sympaattinen, omia ajatuksia omaava ja edes jonkin verran itsevarmuutta huokuva normi kundi. Heteron oloinen homomies. Sisäsiisteys on tietty olettamuksena aina. Miehet joka eivät tajua vaihtaa kalsareita tai käydä suihkussa päivittäin etovat. Ja miettikää kun on oikeasti uroita jotka eivät tajua pestä edes hampaitaan, hyi vittu mikä dunkkis.
Ulkoisien seikkojen lisäksi Nami nami tyyppejä vielä enemmänkin ärsyttää miehet jotka eivät omaa minkäänlaista omaa tahtoa, omaa mieltä, omaa halua. Sellaiset liian alistuvat jotka eivät osaa tosipaikan tullen edes sanoa mitä itse oikeasti haluavat. Sellaisiakin löytyy. Jopa sellaisia jotka vielä kolmenkympin kiiriessä jo kantapäillä asuvat mutsinsa kanssa. Jos mies ei kolmekymppisenäkään vielä ole muuttunut itsenäiseksi ja alkanut elämään omaa elämäänsä, niin ehkä sellaisen on tarkoitus viettää loputkin aikansa äitinsä helmoissa. Turvassa sielläkin.
Kauniita miehiä on mukava katsella ja ihailla, ainakin umelmissa. Mutta harva meistä etsii itsellensä vain kiiltokuvaseuraa. Pitkällä aikavälillä kun se sileys ja kiinteys muuttuu vanhetessa joka tapauksessa ryppyiseksi ja pehmoiseksi. Onko se sitten kiva joku aamu herätä ja huomata elävänsä ryppyisen rusinan kanssa jolla ei ole mitään sanottavaa.
Tämä ihannemies on unelmoitu kuunnellen Sturm und Drangin ‘Indian’ kappaletta.
Ei kommentteja vielä toistaiseksi
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>