Turvallisesti piilossa

Viikonlopun jäljiltä on syyllinen olo. Vaikka ei mulla pitäisi olla, tai siis enhän ole olut tilivelvollinen kenellekkään tekemisistäni enää pitkään aikaan. Paitsi itselleni. Tiedän itseni millainen olen, tai siis ainakin ajoittain uskon tietäväni, ja kyllä mä ihan varmaan tiedänkin. Silti aina välillä lähden mukaan leikkiin johon ei pitäisi ryhtyä.

Ihmisiä sattuu ihan turhaan. Se on kumma, että vaikka tietää ettei tekosistaan välttämättä seuraa mitään hyvää yhtään kenellekkään niin silti sitä ei vaan tajua. Koska ei se voi olla niin ettei vaan välitä, sillä kyllä mä mielestäni välitän asioista. Mut jotenkin järki vaan sumentuu. Sit on pitkä aikaa tällanen paska fiilis ja morkkis ettei mikään oo pahempaa. Mä en ees haluu nähä oikein ketään vaan olla ihan omissa oloissani ja se tunne voimistuu koko ajan. Ei jaksa oikein yhtään mitään.

Jos pystyis omaamaan sen verran selkärankaa, että kykenis sanoo ihmisille miten asioiden oikea laita todellisuudessa on. Eikä lähtis aina vetään jotain teatterii ja esittää taas iänikuista “Hei tässä on ihan tavallinen hetero!” esitystä. Varsinkin kun kyseessä on toisen ihmisen tunteet, ja koko vitun monimutkainen elämä parisuhteineen ja aviomiehineen.

On olemassa niitä hyviä päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin vettä vaan, ja voi olla iloisin mielin vailla huolen häivää. Sitten on olemassa “voi vittu” päiviä, jolloin mikään ei suju sitten yhtään mitenkään. Eilen, tai viime yönä, vai oliko se tänä aamuna, sain huomata ettei tuo vituiks mennyt päivä ole edes paha. Kun mopo karkaa totaalisesti käsistä on lopputuloksena normi vitutustakin pahempi olotila.

Voiko ihminen yhtään enempää törttöillä ja toimia vastoin kaikkea mitä järki huutaa päässä? Jep, kyllä voi. Ja vallan helpostikkin. Jotenkin kun se vaan lähtee niin sitten se vaan lähtee aina vauhdilla ja ei sitä vittu osaa tai tajua pysäyttää ajoissa. Asiaahan auttaisi kyllä ettei joisi sitä viinan pirulaista, tai ei ainakaan joisi sitä liikaa liian vauhdikkaassa seurassa. Koska jos paikalla on yhtä aikaa useampia joilla kaikilla tuntuu mopo karkaavan käsistä samaan aikaa on seurauksena ihan vitun kova moraalinen krapula. Ja ihan fyysinenkin krapula kaupan päälle. Eikä joisi sitä viinaa ainakaan silloin, kun tietää aamulla joutuvansa menemään duuniin.

Tavallisessa krapulassa ei sinänsä mitään ole, se poistuu aikanaan ja se unohtuu ennen pitkää kuitenkin. Tuo moraalinen puoli on sitten ihan eri asia. Se kun ei tunnu häipyvän yhtään mihinkään. Pahenee vaan mitä selkeämmin tajuaa omat tekosensa.

Jotenkin musta tuntuu nyt että olen onnistunut pienessä ajassa taas sössimään niin paljon sellaista minkä eteen on nähty hyvin paljon vaivaa ja malttia. Olen kyllä mestari sotkemaan asioita aina silloin kun ne on juuri asettumassa kohdalleen. Ja se oikeesti vituttaa. Ja vituttaa vielä enemmän kun tietää ettei asioista voi syyttää muita kuin itseään.

Mä vaan oon välillä ihan paska. Sori.

(lisää…)

Elämä tuntuu joskus vaan niin pirun epäreilulta. Oon ihan varma, että elämä nauraa paskasta nauruaan kun saa kiusata pientä ihmistä aina kun siihen vain löytyy tilaisuus. Ja ihmisraukat luulee että elämällä olisi vielä jotain tarkoitustakin. Ja jotkut jopa yrittävät löytääkin sellaista. Siis sitä elämän tarkoitusta. Vai etsittiinkö siinä elämälle sisältöä. Hmmm. Anyway.

Älkää turhaan etsikö. Se on tässä ja nyt, vain tämä hetki ja tämä elämä. Mitään muuta on turha odottaa, ei pilvilinnoja tai sitä toistakaan vaihtoehtoa. Sä oot vain se mitä sä oot. Ja sitten ku tää päättyy niin, sä et oo enää mitään. Muisto korkeintaan. Sekin on asia mikä haalistuu ajan myötä ja jossain vaiheessa kukaan ei vaan enää edes muista sua. Mitä sä sitten oot? (tää nyt ei liittynyt aiheeseen)

Tapasin ihmisen joka on oikeesti hyvä tyyppi. En voi oikein edes uskoa sitä todeksi. Mutta niin se vain on. Sellaisiakin ihmisiä löytyy. Ja todellakin ihan yks kaks yllättäen. Sitten mukaan kuvioihin astuu elämä. Juuri kun löytää jotain, niin elämä vie sen jonnekkin muualle. Voi damn. Se muuttaa pois. Kauas pois. Miks mä en voinut löytää sitä jo vaikka vuosi sitten, kun se ei vielä ollut lähtemässä mihinkään. Miks ihmeessä elämä saattoi meidän polut yhteen vasta nyt, ihan liian myöhään. Hyviä tyyppejä on vaan niin harvassa.

Vaikea tunnetila. Tekee mieli hyppiä riemusta ja samalla vituttaa niin saatanasti.

Löysin sattumalta tällaisen hajatelman tuolta, ja se pistää miettimään. Kuten niin moni muukin asia tässä maailmassa.

20 vuoden kuluttua tulet olemaan tyytymättömämpi niiden asioiden vuoksi, jota et tehnyt, kuin niiden, jotka teit.

Tämä tunnustus (vai huomionosoitus), tai mikä se nyt sitten onkaan, niin kiitos siitä Termos ja Johannes Knektman jotka blogini nimesivät omiin listoihinsa. Sääntöjen mukaan on siis nimettävä seitsemän blogia joille haluan antaa kyseisen tunnustuksen. Seitsemän on aika rajoittava numero. Vai saisiko nyt siis listata 14 kiinnostavaa blogia?

Maailman asioita mielenkiintoisesti ruotivat, sekä udelleen ja uudelleen lukemaan houkuttelevat mm. Überkuul, Ajantappaja, Nainen ratissa, Sinkkumies, Turisti, Pintaliito, Piparipiru ja lukemattomat muut. Tiedätte kaikki kyllä keitä teistä tarkoitan. Te voitte kopioida jokainen plakaatinne täältä ja levittää tunnustuksia eteenpäin.

Kiitos vielä.

Uusia vaatteita, hieman erilaista tyyliä etsimässä, fiilistelyä auringossa ja elämästä nauttimista. Täydellinen kesäpäivä siis. Viimeviikon jälkeen itsetunto on ollut normaalia korkeammalla. Elämässä voi sittenkin olla jotain minkä vuoksi kannattaa jatkaa eteenpäin. Juuri sitä tiettyä syytä ei ehkä löytynyt tällä kertaa, mutta usko sellaisen löytymiseen kasvoi aikaisemmasta. Juuri tällä hetkellä se ei ainakaan tunnu niin mahdottomalta kuin vielä jokin aika sitten.

“Homoseksi yhä este miesten verenluovutukselle” HS

Hesarin nettilehden kommenttiloota täyttyy turhanpäiväisestä vauhkoomisesta asiasta jossa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Veripalvelu ei halua saada homojen verta ja sillä selvä. Mikä haloo siitä syntyisikään jos verta tarvitsevalle annettaisiin homon verta. Saattaisi homous pian tarttua.

Miksi luovuttajalta ei saisi kysyä onko tämä harrastanut miesten välistä seksiä? Eikös se olekkaan sitä suvaitsevaisuutta että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Tokkopa asia siitä miksikään muuttu vaikka kysymyksen muotoa muutetaan. Tarkoituksena on edelleen seuloa homot pois luovuttajien joukosta.

“Verenluovutus ei ole kansalaisten perusoikeus, eivätkä kaikki ihmiset voi luovuttaa verta.” Veripalvelu

Siinähän se on selkeesti sanottu. Mä en vaan nyt ymmärrä asiasta nousevaa haloota.

Onnistuin juhannuksena ajautumaan maalais maisemiin ja perinteisiin juhannus tansseihin. Lavatanssit olivat tunnelmalliset ja tanssilattialla pyörähtely humpan tahdissa pitkästä aikaa virkistävää. Paikalle eksynyt joukko suomalaisia miehiä oli myös perinteisellä tyylillä juhlahumussa. Perskännissä siis. Huvittavaa katseltavaa, mutta ilmeisesti kuuluu osana tuon kaltaista tapahtumaa.

Kesäloma jatkuu edelleen. Olen onnistunut sopimaan kahdet treffitkin ensi viikolle. Eri kundien kanssa. Toivottavasti niistä seuraa jotain hyvää myös jatkossa. Täytyy siis yrittää käyttäytyä ihmisiksi. Hieman jännittää, mutta se kuuluu asiaan. Eikö?

Tähän piti tulla valokuva syötävän hyvännäköisestä rantapojasta. Tylsistyin kuitenkin etsimään sopivaa kuvaa, joten otin valokuvan yhdestä piirustuksestani. Eräänlainen yritelmä luoda mieskauneutta.

“Kohteen” hiljaisuus johtuu yksinomaan kesästä, auringosta, linnun laulusta ja lomasta. Unettomat yöt voisi ehkä käyttää sisällä jylläävän metelin purkamiseen tänne, mutta valvotuille öille on ollut muutakin käyttöä. Aika on niin pirun rajallista, kaikkea ei ehdi vaikka kuinka yrittäisi.

Uusia tuttavuuksia tulee ja samaan tahtiin niitä meneekin. Olen huomannut kuinka vaikea on löytää mitään jos ei ihan tarkasti edes tiedä mitä etsii. Etsiminen itsessään on jo energiaa kuluttavaa, ja vielä kun yrittää pohtia mitä haluaa löytää… noh. Se vaan tuntuu olevan niin vitun vaikeeta.

Olen ajatellut viime aikoina, että jos edes aloitan jonkun kanssa jotain, niin on siinä heti oltava jotain mikä sytyttää poltteen sisällä. Väkisin säätämistä en vain nyt jaksa. Ehkä se johtuu tästä kesästä, tai ehkä minusta itsestäni. Syytän siitä silti kaikkia muita.

Epäilen silti hiukan olevani sokea näkemään ympärilleni.

Pohdin miten minun pitäisi itseni määritellä, kun kysytään kuinka kokenut olen miesten välisessä seksissä. En nyt ainakaan ole mikään jakorasia koska kaikesta ei ole vielä edes tullut hankittua sitä kokemusta, mutta en oikein täysin kokematon untuvikkokaan.

Mikä kaikki lasketaan seksiksi joka kartuttaa kokemusta. Onko käteenveto jo kokemusta? Jos on niin silloin löytyy kokemusta kyllä, mutta niin löytyy luultavasti jokaiselta mieheltä. Joten seksiä itsensä kanssa tuskin lasketaan arvoasteikossa järin korkealle, kun puhutaan kokemuksesta.

Entäs käteenveto toiselle? Joidenkin mielestä se on seksiä, toisen mielestä se on vasta esileikkiä eikä sitä lasketa. Suihinotot varmaan saa laskea mukaan, niin saadut kuin annetutkin. Entäs nuoleminen, hyväily, hierominen ja kaikki muu.

Ilmoitetaanko kokemus partnereiden määrässä yhteensä, per päivä, kuukaudessa, vuodessa vai miten? Riittääkö sanallinen määre vai tarviiko antaa eksakteja lukuja?

Lasketaanko useampi kerta yhden partenerin kanssa yhdeksi kokemukseksi, vai saako siitä useamman pisteen? Onko arvoasteikossa kolmekymmentä panoa yhden kanssa parempi, kuin yksi pano kolmenkymmenen eri kundin kanssa?

Jos kokemusta on jossain vaiheessa hankittu yhden mielestä kunnioitettava määrä, niin joku toinen luultavammin pitää jo ihan huorana. Joillekkin tämä tieto varmaan auttaa tekemään ratkaisuja, itselleni ei ehkä niinkään. Ei vähän kokemusta tarkoita missään tilanteessa ainakaan samaa kuin turvallisuus. Yhtä hyvin se jolla on vähän, kuin sekin jolla on enemmän, saattaa kantaa mukanaan jotain miltä tulee suojautua.

Ehkä se oikea löytyy näin: Seuranhakuilmoitus

Näin se vaan menee, että ensin tutustutaan ja vaihdetaan ajatuksia, jos jokin loksahtaa kohdalleen niin sitten tavataan. Jos edelleen asiat osuu kohdalleen saatetaan tavata uudelleen ja homma etenee omalla painollaan.

Jos ensitapaamisen jälkeen pukkaa viestiä viestin perään, niin meikäläinen useimmiten vetäytyy askeleen taaksepäin. Mikäli yhteydenottoja pukkaa edelleen liian tiiviiseen tahtiin, niin luultavammin peräännyn ja lopulta jätän vastaamatta kokonaan. Ei siitä ole syytä loukkaantua, se nyt vaan on niin. Toinen osapuoli saattaa muuten olla virheetön, mutta tunkee päälle kuin höyryjuna. Liian päällekäyvät ihmiset ahdistavat.

Välillä yhteydenotot vain hiipuvat yksinkertaisesti siitä syystä, ettei yhteistä säveltä tunnu löytyvän. Joskus viestejä tulee ja menee useamman tyypin kanssa yhtä aikaa, ja silloin osa vain jää vähemmälle ja lopulta yhteydenpito vain loppuu. Sellaistakin nyt vaan sattuu välillä.

Toisilla meistä on kiire edetä asioissa, kun taas omasta mielestäni koko prosessiin pitää käyttää aikaa. Niillä joilla on kiire, on useimmiten vain pano mielessä. Toiset meistä haluaisi ehkä löytää seksikumppanin lisäksi jotain muutakin. Jos siis kieltäydyn pikapanosta, niin ei siitäkään auttausi ottaa nokkiinsa. Saatat silti olla syötävän hyvän näköinen.

Toiset ymmärtävät vähemmällä, jotkut ei tunnu tajuavan lainkaan. Vaikka sanoisi kuinka suoraan ettei homma nyt toimi, niin tyypit vaan jatkavat viesteillä pommittelua ja ehdotteluja. Silloin ei todellakaan ole syytä vetää herneitä nenään, kun joutuu sanomaan ahdistelijoille tylystikkin että kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

Ihmisten ei pitäisi olla niin pirun herkkänahkaisia.

Tunteenpurkausta sävytti Mor ve Ötesin kappale ‘Deli‘. Ei pienintä hajuakaan mistä siinä lauletaan, mutta biisi on upea ja kuulostaa hyvältä.

(lisää…)

Luin jostain kuinka homot ovat muotitietoisia, trendien edelläkävijöitä, avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Homoilla on hyvä maku sisustuksessa, taiteessa, musiikissa, ruoassa jne jne…

Pidän itseäni homona. Mutta en todellakaan tiedä muodista mitään. Yleensä omaksun kaiken uuden hieman liian myöhään jolloin se on jo out. Sisustaminen on kivaa, mutta en mä sitäkään osaa tehdä. Taide, voi ei. Suvaitsevainen olen olevinaan, mutta omaan paljon ennakkoluuloja ja joissakin asioissa koen olevani erittäin ahdasmielinen. Hyvästä ruuasta tykkään tietty, mutta kukapa ei.

Tuon kuvauksen mukaan meikäläinen on jotain ihan muuta kuin homo.

En ole koskaan onnistunut nauttimaan todella suuseksistä saavana osapuolena. Enemmänkin tulee aina sellainen epävarma “nyt se touhuaa jotain siellä” olotila, kun toinen nuoleskelee vehkeitäni siellä alapäässä ja en oikein tiedä miten siinä sitten pitäisi olla. Nauttia siinä varmaan kuuluisi, mutta jos päässä pyörii enemmän vaivautuneita ajatuksia kuin nautintoon keskittymistä ei se järin taivaalliselta tunnu.

Usein jos joku ottaa itseltäni suihin, niin tulee tapahtuman aikana hieman yksinäinen olo. Vähä sellainen “Hei mä oon täällä, haloo! Kuinka kauan meinaat lutkutella siellä yksinäsi?” Teksisi mieli huhuilla, että lopeta jo ja tuu tänne välillä. Ja usein ohjaankin tapahtuman hyvin nopeasti päätökseen repimällä kumppanin pois maiskuttelemasta vehkeitäni.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö saisi orgasmia suuseksistä. Se ei ole ongelma, sillä fyysisenä nautinnon tuojana suuseksi toimii vallan mainiosti. Mutta jokin siinä kuitenkin jää vajaaksi. Suuseksin antaminen toiselle on kuitenkin täysin eri asia, koska yleensäkin seksissä haluan tuottaa toiselle mahdollisimman nautinnollisen olotilan ja tehdä kaikkeni jotta kumppani saa orgasmin ja vähän enemmänkin jos mahdollista. Osa omasta nautinnostani tulee nimen omaan siitä, että saa tuottaa mielihyvää toiselle.

Viimeistään siinä vaiheessa mitta täyttyy, jos kaveri ottaa kassit käsittelyynsä ja imaisee ne suuhunsa. Tapahtuma saa aikaiseksi aina reaktion jossa nappaan kundia niskasta kiinni ja annan ymmärtää, että eiköhän tuo imeskely riitä jo.

Luultavasti on olemassa hyvää suuseksiä ja sitten erinomaisia suihin ottoja. En lainkaan usko, että itse osaan antaa järin taivaallisia mittasuhteita saavuttavaa suuseksiä, mutta ei ne kyllä kaikki muutkaan aina tiedä mitä ovat tekemässä.

Harvoin tapaa uuden ihmisen jonka ajatusmaailma liikkuu täsmälleen samalla aaltopituudella kuin oma päänuppi raksuttelee. Sitten kun tällainen kohtaaminen tapahtuu, niin aika menee kuin siivillä eikä sen toivoisi koskaan päättyvän. Kuitenkin päivä loppuu aikanaan ja paljon jää vielä sanomatta.

Huokaus…

Kaksi edeltänyttä päivää on kulunut siivouksen parissa. Mokoma vappu kun pääsi venähtämään useamman päivän mittaiseksi juhlinnaksi, niin jäljetkin ovat sen mukaiset. Rentouttavaa ja huoletonta menoa sisältänyt liki viisi päivää (yötä) kestänyt juhlinta tuli tarpeeseen. Eilen olotila ei vielä ollut järin rentoutunut vaan paremminkin järkyttävän fyyssien kiputilan ja henkisen morkkiksen sekoitus. Tänään on jo kevyempi olotila myös mieleltä. Kevätkin on sitten virallisesti vastaanotettu.

Jos siivouksesta jotain positiivista etsii, niin tyhjien pullojen raahaaminen palautusautomaatille toi sentään pikkuropoja takaisin juhlintaan upotetusta omaisuudesta. Asuntokin on taas puhdas ja raikas. Hetken luulin jo ettei kaiken sen sekasotkun keskeltä voi löytyä mitään, mutta sieltä se lopulta paljastui. Oma koti.

Kyllä taas jaksaa porskuttaa eteenpäin kummasti kun on nollannut tilanteen päänupissa. Kevätmasennuskaan ei enää vaivaa. Antaa auringon vaan paistaa. Mikäli huomenna on aurinkoinen kevätpäivä ajattelin mennä kulutamaan loputkin vähäiset rahnat tililtä ja shoppailla kesävaatteita. Eletään loppukuu sitten vaikka pyhällä hengellä.

Seuraavaa tilipäivää odotellessa.

Miksi ihmeessä miehillä pitää kasvaa karvoja. Partakarvoista viis, mikään ei oo seksikkäämpää kuin parran sänki, mutta kun pusikkoa tunkee kainaloista, sääristä ja persvaostakin. Kesä tulossa ja jotta kehtaa rannalla aurinkoisella ilmalla kekkuloida täytyy kiinnittää huomiota jokaisen puskaan mikä pilkottaa. Karvotuksen jatkuva siistinä pitäminen on aina oma operaationsa. Partavaahtoon ja mach3:seen kyllästyneenä aattelin kokeilla jotain muuta ja ostaa pläjäytin markkinoinnin uhrina bodygroomin. Mach3:sen vieminen kassien lähelle on aina muutenkin saanut ihoni hieman kananlihalle.

Ei miesten karvoissa sinällään mitään vikaa ole. Siisti karvoitus miehellä on ok, mutta esimerkiksi ylipitkät muutaman sentin mittaiset nännien ympärillä kasvavat huituvat on typerän näköiset. Tuuhea persvakokarvoituskaan ei herätä järin suuria intohimoja. Kainalot pitää jo hygieniasyystä ajella säännöllisesti ainakin sängeksi, jos ei sitten ihan paljaaksi.

Alapään sheivaus kokonaan paljaaksi ei ole muutaman kokeilukerran jälkeen enää tullut edes mieleen. Varsinkin se sietämätön kutina raastaa hermoja, kun karvat kasvavat takaisin. Koko ajan ei voi olla rapsuttelemassakaan vaikka kuinka kutiaa. Ja kyllä se on niin, että miehet jotka ajaa alapäänsä täysin kaljuksi näyttävät jotenkin… hmm… no miettikää karvatonta kissaa. Ei ei ei. Ja varsinkin hieman pulskemmat kundit kaljuine heppeineen ovat huvittavia näkyjä.

Itse ajelen karvoitukset sentin pituiseksi kalun, kassien ja pepun ympäriltä. Ja ne haituvat nännien ympäriltä veks tottakai. Bodygroomilla homma kävi kätevämmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ainakin jossain päin maailmaa ihmiset uskaltavat avoimesti esittää omat ahdasmieliset asenteensa. Euroviisuthan on tunnetusti “homojen hommaa” joten asennevammaisten kohteena erittäin helppo maalitaulu.

Sydsvenskan-lehti kertoo, että äärioikeiston Obraz-liikkeen Belgradin osaston johtaja on uhannut väkivallalla kaikkia, jotka näyttävät homoseksuaalisuutensa avoimesti Belgradin Euroviisuissa.

- Emme välitä mitä ihmiset tekevät kotonaan tai klubeilla, mutta meidän lastemme ei tarvitse sitä katsella, johtaja Damir Grbic julisti lehdessä.

Ilta-Sanomat

Kumpi sitten on parempi. Näytellä julkisuudessa erillaisuuden hyväksyvää ja antaa pimeillä kujilla turpaan? Vai ihan rehellisesti kertoa mätkivänsä kuonoon ja sitten myös tehdä niin? Ei voi ainakaan syyttää tekopyhyydestä.

Sano mitä ajattelet ja pidä kiinni siitä.

Piristävää ja menevää musiikkia tylsääkin tylsempään sunnuntai iltaan.

(lisää…)